Tekonurmesta on tullut viime vuosina yhä suositumpaa sen vähäisten huoltotarpeiden ja pitkän käyttöiän vuoksi. On kuitenkin herättänyt huolta tekonurmeen liittyvistä mahdollisista terveysriskeistä, mukaan lukien syöpäriski.
Yksi suurimmista huolenaiheista on kierrätysrenkaista valmistetun kumimurun käyttö, jota käytetään yleisesti täyteaineena tekonurmella. Jotkut tutkimukset ovat ehdottaneet, että murukumi voi sisältää haitallisia kemikaaleja, kuten raskasmetalleja ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), joita voi vapautua ilmaan ja veteen ajan myötä.
Kalifornian Environmental Health Hazard Assessmentin (OEHHA) vuonna 2016 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että murukumitäyte ei aiheuttanut merkittävää syöpäriskiä synteettisillä nurmikentillä pelaaville henkilöille. Tutkimuksessa kuitenkin myönnettiin, että tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan täysin ymmärtää murukumitäytteeseen liittyvät mahdolliset terveysriskit.
Vastauksena näihin huolenaiheisiin jotkut valmistajat ovat alkaneet käyttää vaihtoehtoisia täyttömateriaaleja, kuten hiekkaa tai korkkia, joita pidetään turvallisempina ja ympäristöystävällisempinä kuin murukumi. Lisäksi jotkin kaupungit ja osavaltiot ovat ottaneet käyttöön säännöksiä, jotka säätelevät kumimurun käyttöä julkisissa tiloissa, kuten puistoissa ja leikkikentillä.
Vaikka ei ole olemassa vakuuttavia todisteita keinonurmikon liittämisestä syöpään, jotkut asiantuntijat ovat ehdottaneet, että pitkäaikainen altistuminen kumimurskaalle voi lisätä tiettyjen terveysongelmien, kuten hengitystieongelmien ja ihoärsytyksen, riskiä. Tämä johtuu siitä, että kumimurska voi vapauttaa ilmaan pölyhiukkasia, joita voidaan hengittää tai joutua kosketuksiin ihon kanssa.
Näiden huolenaiheiden ratkaisemiseksi on tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten haitallisten kemikaalien tai materiaalien altistumisen minimoimiseksi valitsemalla tuotteet, jotka on valmistettu turvallisista ja ympäristöystävällisistä materiaaleista, ja noudattamalla parhaita huolto- ja hoitokäytäntöjä.
Kumimursketäytteestä huolestuneiden huolenaiheiden lisäksi on herättänyt huolta synteettisen ruohon mahdollisuudesta säilyttää lämpöä ja vapauttaa haitallisia kemikaaleja ilmaan. Tekonurmen valmistuksessa käytetyt materiaalit voivat imeä ja pidättää lämpöä, mikä voi tehdä ruohon pinnan epämiellyttävän kuumaksi suorassa auringonvalossa.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi jotkut valmistajat ovat alkaneet käyttää erikoismateriaaleja ja pinnoitteita, jotka voivat auttaa pitämään ruohon pinnan viileämpänä. Lisäksi tekonurmikkeen asentaminen varjoisille alueille tai pergolan tai muun päällysteen alle voi auttaa vähentämään suoran auringonvalon määrää, jolle ruoho on alttiina, ja pitämään sen viileämpänä.
On myös syytä huomata, että vaikka synteettinen nurmikko ei välttämättä aiheuta syöpää, se vaatii silti säännöllistä huoltoa, jotta se näyttää ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä voi sisältää ruohon harjaamisen mattapintojen estämiseksi, roskien ja lehtien poistamisen sekä pinnan säännöllisen huuhtelun lian ja pölyn poistamiseksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka tekonurmeen liittyvistä mahdollisista terveysriskeistä ollaan huolissaan, ei ole vakuuttavia todisteita sen yhteydestä syöpään. On kuitenkin tärkeää ryhtyä toimiin minimoimaan altistuminen mahdollisille haitallisille kemikaaleille tai materiaaleille valitsemalla tuotteet, jotka on valmistettu turvallisista ja ympäristöystävällisistä materiaaleista, ja noudattamalla parhaita huolto- ja hoitokäytäntöjä.
